Lord Howen saari: uhanalaiset lajit menestyvät jyrsijöiden hävittämisohjelman jälkeen.

Haitallisten jyrsijöiden hävittäminen Lord Howe Islandilta on merkittävä menestystarina biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä, ja Rambollin tekemä ensimmäinen jyrsijöiden hävittämistä yrittävälle pysyvästi asutulle saarelle laadittu ihmisten terveyteen kohdistuvien riskien arviointi (HHRA) oli keskeinen askel ohjelman täytäntöönpanossa.

Rambollin tieteellisesti perusteltu terveys- ja terveysvaikutusten arviointi, johon kuului henkilökohtainen osallistuminen yhteisöön, voitti tärkeän esteen dokumentoimalla, miten asukkaille mahdollisesti aiheutuvat riskit otettiin huomioon ja miten niihin puututtiin. Ohjelma toteutettiin, ja maailmanperintöluetteloon merkityn saaren viimeisin tutkimus vahvistaa, että haitalliset jyrsijät onnistuttiin hävittämään ja että uhanalaiset lajit ovat elpyneet hämmästyttävällä tavalla.

Lord Howe Islandin biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien haasteet

Rottia ja hiiriä tuotiin Lord Howe Islandille, joka sijaitsee 400 meripeninkulman päässä Uuden Etelä-Walesin rannikosta Australiassa, saapuvien laivojen välityksellä. Jyrsijät tuhosivat herkän ja ainutlaatuisen ekosysteemin, sillä ne söivät aiemmin hallitsevien paikallisten palmujen siemeniä, söivät selkärangattomia ja tuhosivat pesiä. Rotat saapuivat vuoden 1918 haaksirikon mukana, ja vuoteen 1930 mennessä ainakin viisi lintulajia oli kuollut sukupuuttoon. Myös kolmetoista selkärangatonta lajia on kuollut sukupuuttoon.

Vaikka jyrsijöiden hävittämisen avulla voitaisiin suojella ja lisätä biologista monimuotoisuutta, ja onnistuneita hävittämistoimia oli toteutettu muilla pienillä saarilla, maailmanperintöluetteloon kuuluva Lord Howe Island oli erilainen, koska siellä oli vakituisia asukkaita. Jyrsijöiden hävittämisohjelmaa ei ollut koskaan aiemmin yritetty toteuttaa saarella, jolla on kokopäiväinen asuinyhteisö, ja yhteisö oli ymmärrettävästi huolissaan.

Lord Howe Islandin jyrsijöiden hävittämishankkeen riippumaton HHRA-arviointi

Lord Howe Islandin jyrsijöiden hävittämishanke (Lord Howe Island Rodent Eradication Project, LHI REP) kehitettiin vastaamaan haasteeseen, ja sitä rahoittivat National Landcare Program (liittovaltio) ja NSW Environmental Trust (osavaltio). Suunnitelmassa yhdistettiin torjunta-aineita sisältävien jyrsijöiden syöttien levittäminen ilmasta saaren metsäisiin osiin ja syöttiasemien sijoittaminen maahan asutuksen alueella. NSW:n Chief Scientist & Engineer nimitti Rambollin ympäristöministerin puolesta tekemään ohjelmasta riippumattoman HHRA-selvityksen, jossa käsiteltiin asukkaiden huolenaiheita ja annettiin lopulta suosituksia niiden lieventämiseksi.

Rambollin terveystieteiden asiantuntijaryhmä arvioi saaren 350 asukkaan mahdollisen altistumisen ja arvioi maaperässä, vedessä ja kaloissa olevien torjunta-ainejäämien aiheuttamia mahdollisia pitkän aikavälin riskejä sekä akuutteja riskejä, joita voi aiheutua esimerkiksi siitä, että lapsi nielee syöttipellettejä. Arvioinnin perusteella tunnistimme mahdollisen altistumisen kannalta tärkeimmät skenaariot ja annoimme suosituksia niiden lieventämiseksi. Suurimmaksi mahdolliseksi riskiksi todettiin lopulta se, että pelletit päätyvät katoille ja kulkeutuvat vesisäiliöihin. Ohjelmassa tätä riskiä lievennettiin ottamalla käyttöön katojen silmämääräinen valvonta helikopterisyöttien pudottamisen jälkeen, jotta varmistettiin, ettei harhailevia pellettejä laskeudu asuintaloihin.

Yhteisön sitoutumisen ja tuen merkitys

Vieraslajit ovat yksi suurimmista uhkista saarten biologiselle monimuotoisuudelle, mutta tämän uhan lieventäminen edellyttää muutakin kuin jyrsijöiden torjuntaa. Rambollin HHRA-tutkimuksen ja LHI REP:n onnistumisen kulmakivi oli paikallisyhteisön merkittävä osallistuminen. Asukkaiden oli punnittava jyrsijäkannan hävittämisestä saatavat hyödyt ja torjunta-ainesyöttien aiheuttamat riskit.

Rambollin tiimi osallistui yhteistyössä paikallisten ja osavaltion viranomaisten kanssa henkilökohtaisiin kuulemistilaisuuksiin, joissa käsiteltiin kaikkia asukkaiden esiin tuomia huolenaiheita. Tämä yhteistyöhön perustuva lähestymistapa varmisti, että yhteisön ääni kuultiin, mikä edisti tukea ja ymmärrystä. Tällainen sitoutuminen oli ratkaisevan tärkeää ohjelman lopullisen hyväksynnän ja onnistuneen täytäntöönpanon kannalta, ja se osoittaa, että kestävät ratkaisut saavutetaan sidosryhmien vahvalla yhteistyöllä.