Miksi biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on strategisesti tärkeää sijoittajille?

1. Biologinen monimuotoisuus on juuri nyt tärkeä aihe. Voitteko selittää, miksi se on sijoittajille niin tärkeä näkökohta ja mitä riskejä on, jos sitä ei oteta huomioon?

RN: Biologinen monimuotoisuus on sijoittajien kannalta ajankohtainen aihe juuri nyt, ja hyvästä syystä. Terveet ekosysteemit tarjoavat olennaisia palveluja, joista maailmantalous on riippuvainen. Kun biologinen monimuotoisuus heikkenee, nämä palvelut voivat häiriintyä, mikä johtaa kustannusten nousuun ja tuottavuuden laskuun.

Sijoittajien on ymmärrettävä yrityksiä, joihin he sijoittavat, erityisesti niitä, jotka ovat riippuvaisia luonnonvaroista tai vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen. Ymmärrys auttaa hallitsemaan mahdollisia maineeseen ja sääntelyyn liittyviä riskejä, sillä Maailman talousfoorumin mukaan biologisen monimuotoisuuden häviäminen on yksi suurimmista globaaleista uhkista tulevalla vuosikymmenellä.

Biologisen monimuotoisuuden suojelu on ratkaisevan tärkeää myös yhteisön hyvinvoinnin kannalta. Koska kuluttajat ja sidosryhmät vaativat yhä useammin vastuullisia ympäristötoimia, biologisen monimuotoisuuden huomiotta jättäminen voi johtaa mainehaittaan.

Sijoittaminen yrityksiin, jotka asettavat biologisen monimuotoisuuden etusijalle, johtaa usein kestävämpään kasvuun, sillä nämä yritykset ovat yleensä joustavampia ympäristön muutosten ja sääntelyvaatimusten suhteen. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että salkut, joiden biodiversiteettiriskit ovat alhaisemmat, tuottavat yleensä korkeampia kumulatiivisia tuottoja.

Lisäksi maailmanlaajuisten biologista monimuotoisuutta koskevien aloitteiden noudattaminen avaa uusia sijoitusmahdollisuuksia. Kun sijoittajat ottavat biologisen monimuotoisuuden huomioon sijoituspäätöksissään, he voivat paitsi pienentää riskejä myös hyödyntää kannattavia ja kestäviä yrityksiä.

2. Miten maailmanlaajuiset säädökset vaikuttavat siihen, miten sijoittajien tulisi suhtautua biologiseen monimuotoisuuteen, ja mitkä ovat suurimmat esteet, joita yritykset kohtaavat niiden noudattamisessa?

RN: Maailmanlaajuiset vaatimukset muokkaavat sitä, miten sijoittajien tulisi lähestyä biologista monimuotoisuutta. Niiden tavoitteena on kääntää biologisen monimuotoisuuden häviäminen laskuun ja suunnata rahoitusvirrat uudelleen toimiin, joilla luonto palautetaan ennalleen.

Esimerkiksi Kunming-Montreal Global Biodiversity Framework (GBF) asettaa tavoitteita, kuten luonnon monimuotoisuuteen suunnattujen taloudellisten resurssien lisääminen ja suuryritysten velvoittaminen raportoimaan luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvista vaikutuksistaan. Yritysten kestävän kehityksen raportointia koskevassa direktiivissä (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) edellytetään yksityiskohtaista ympäristö- ja sosiaalista raportointia, mukaan lukien biodiversiteetti, jotta sijoittajat voivat paremmin arvioida kestävän kehityksen suorituskykyä. Vastaavasti kestävän rahoituksen tiedonantoasetus lisää avoimuutta vaatimalla rahoituslaitoksia ilmoittamaan, miten ne ottavat kestävyysriskit, myös biologisen monimuotoisuuden, huomioon investointipäätöksissään.

Vaikka nämä asetukset saattavat vaikuttaa monimutkaisilta, ne sovittavat sijoitukset yhteen maailmanlaajuisten kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

Sijoittajien olisi edistettävä syvällistä ymmärrystä ja luotava politiikkoja, jotka heijastavat näitä säädöksiä, jotta voidaan pienentää taloudellisia riskejä ja tukea kestävämpää tulevaisuutta. Näin ne voivat tehokkaasti liikkua sääntelymaisemissa ja edistää samalla maailmanlaajuisia kestävyyspyrkimyksiä.

3. Miten sijoittajat voivat alkaa sisällyttää biodiversiteettinäkökohdat sijoituspäätöksiinsä?

AB: Jotta luonto voitaisiin sisällyttää rahoituspäätöksiin, sijoittajien olisi ensin edistettävä organisatorista lähestymistapaa biologiseen monimuotoisuuteen. Tämä edellyttää sisäisen tietämyksen luomista, ylimmän tason tuen varmistamista ja biologisen monimuotoisuuden sisällyttämistä osaksi yrityskulttuuria.

Seuraavaksi on arvioitava salkun altistuminen biodiversiteettiin liittyville vaikutuksille, riippuvuuksille, riskeille ja mahdollisuuksille eri omaisuuserissä. Yksi tapa tehdä tämä on noudattaa TNFD:n LEAP-lähestymistapaa, jonka avulla arvioidaan ja mitataan investointeja saavien liiketoimintojen mahdollisia luontoon liittyviä kysymyksiä. Arvioinnin perusteella sijoittajat voivat kehittää strategian, jolla suojellaan luonnon monimuotoisuutta ja priorisoidaan olennaiset riskit ja mahdollisuudet. Biologisen monimuotoisuuden mittareiden, kuten Rambollin Global Biodiversity Metric -mittarin, sisällyttäminen omaisuuserien arviointikriteereihin voi tukea biodiversiteettinäkökohtien sisällyttämistä sijoituspäätösprosessiin.

Strategiaan olisi myös sisällytettävä avoimia tavoitteita, jotka ovat linjassa maailmanlaajuisten tavoitteiden, kuten GBF:n, kanssa, ja siinä olisi määriteltävä toimintatapa, jolla saavutuksia seurataan. Omaisuudenomistajat voivat myös tehdä julkisia sitoumuksia ja julkistaa biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ja toimet niiden ratkaisemiseksi sekä pitää sidosryhmät ajan tasalla säännöllisen raportoinnin avulla. Biologista monimuotoisuutta koskeva politiikka voi auttaa yhdistämään näitä toimia ja hahmottelemaan, miten biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia tunnistetaan, hallitaan ja seurataan.

4. Voitteko antaa joitakin esimerkkejä parhaista käytännöistä siitä, miten rahoituslaitokset voivat suoraan hyötyä biologisen monimuotoisuuden sisällyttämisestä sijoitusstrategioihinsa?

RN: On olemassa runsaasti organisaatioita, jotka tarjoavat erityisiä parhaita käytäntöjä rahoitusalalle. Esimerkiksi Finance for Biodiversity Foundation korostaa, miten rahoituslaitokset voivat lieventää riskejä ja tarttua mahdollisuuksiin investoimalla luonnon monimuotoisuutta edistäviin hankkeisiin. Partnership for Biodiversity Accounting Financials (PBAF) tarjoaa standardoidun lähestymistavan biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi ja julkistamiseksi, mikä auttaa rahoituslaitoksia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja parantamaan kestävyysluottamustaan. UNEP FI tarjoaa myös ohjeita biodiversiteettitavoitteiden asettamisesta, jotta pankit voivat järjestelmällisesti sisällyttää biodiversiteettinäkökohdat strategioihinsa. Parhaat käytännöt johtavat näin ollen joustavampiin ja kestävämpiin rahoitussalkkuihin.

5. Miten näet biologisen monimuotoisuuden roolin kehittyvän seuraavan vuosikymmenen aikana, erityisesti nopean digitaalisen muutoksen keskellä?

AB: Kun tietoisuus biologiseen monimuotoisuuteen liittyvistä riskeistä lisääntyy ja uudet säännökset ja vapaaehtoinen raportointi lisääntyvät, kattavien luontoon liittyvien tietojen kysyntä kasvaa. Organisaatioilla on paineita ymmärtää ja käsitellä paremmin vaikutuksiaan luontoon.

Digitalisaatio on avainasemassa, sillä se tarjoaa korkealaatuista tietoa, joka on välttämätöntä tietoon perustuvassa päätöksenteossa ja luontoon tehtävien investointien nopeuttamisessa. Kaukokartoituksen, eDNA-näytteenoton ja tekoälyn kaltaiset innovaatiot helpottavat ja tekevät kustannustehokkaammaksi tiedon keräämisen ja käsittelyn mittakaavassa, luonnon tilan tehokkaan seurannan ja tulevien skenaarioiden ennustamisen entistä tarkemmin, mikä parantaa suunnittelua, hoitoa ja lieventämistoimia.

Erityisesti tekoäly tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Se voi analysoida tietoja uusilla tavoilla paljastaakseen yritysten ja luonnon vuorovaikutussuhteet ja yksilöidäkseen asianmukaiset toimenpiteet. On kuitenkin otettava huomioon myös haasteita, kuten itse teknologian ympäristövaikutukset, tietojen vääristymät, eettiset huolenaiheet, jotka liittyvät oikeudenmukaiseen saatavuuteen, sekä riski, että tekoälyyn luotetaan liikaa perinteisen ekologisen tietämyksen ja menetelmien kustannuksella. Näiden kysymysten ratkaiseminen edellyttää jatkuvaa yhteistyötä ja monialaista sitoutumista.

Viime kädessä digitaalinen transformaatio on tehokas väline biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, sillä se muuttaa tapaa, jolla keräämme, tallennamme ja käsittelemme tietoja ja saamme niistä tietoa. Vaikka nämä teknologiat ovat vielä kehittymässä, ne tarjoavat hyviä mahdollisuuksia nopeuttaa toimia biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjumiseksi.

6. Mikä on tärkein opetus pääomasijoittajille biologisen monimuotoisuuden suhteen?

AB: Pääomasijoittajille tärkein opetus on toimia nyt. Mittaamisen ja toiminnan tasapainottaminen ja keskittyminen vaikutuksiltaan merkittäviin aloihin auttaa tehostamaan toimintaa ja luomaan arvoa pitkällä aikavälillä. Biologinen monimuotoisuus ei ole vain ympäristökysymys, vaan strateginen välttämättömyys, jonka pitäisi olla sijoituspäätösten etusijalla. Kun luonto sisällytetään toiminnan jokaiseen vaiheeseen, sijoittajat voivat pienentää riskejä, tarttua mahdollisuuksiin ja edistää kestävämpää tulevaisuutta.

Viitteet:

PwC - Yli puolet maailman BKT:stä altistuu merkittävälle luontoriskille ilman välittömiä toimia.

WEF Global Risks Report 2025

Sustainalytics - Biodiversiteetti tasapainossa: Revisiting Portfolio Risks

Vastuullisen sijoittamisen periaatteet

Finance for Biodiversity -säätiö

Partnership for Biodiversity Accounting Financials

UNEPin rahoitusaloite - Luonto

WEF - Sijoittaminen luonnonpääomaan: Innovaatiot, jotka tukevat paljon kaivattua rahoitusta luonnolle.

TNFD Maailmanlaajuisen luontotiedon markkinoille pääsyn parantaminen