Haaganpuron kunnostus Helsingissä

Kaupunkipurojen merkitys on korostunut viime vuosikymmenen aikana, kun on ymmärretty niiden rooli ilmastonmuutoksen sopeutumisessa ja luontokadon pysäyttämisessä.

Haaganpuro on sivuhaaroineen noin 12 kilometrin mittainen puro Helsingin länsiosassa. Puron valuma-alue on laajuudeltaan yhteensä noin 11 neliökilometriä. Puro saa alkunsa Länsi-Pakilan ja Maununnevan väliseltä pelto- ja viheralueelta ja se laskee Pikku Huopalahteen, josta on kapea vesiyhteys merelle Seurasaarenselälle.

Purossa elää luontaisesti kehittyvä taimenkanta. Haaganpuron suulle 1990-luvulla rakennettu Pikku Huopalahden pato aiheutti puron alajuoksun tulvimista ja liettymistä sekä hankaloitti kalojen nousua. Hankkeen suunnittelun tavoitteina olikin tulvahallinnan lisäksi taimenen ja muun kalaston ja pohjaeliöstön elinolosuhteiden parantaminen sekä luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäyttömahdollisuuksien edistäminen.

Uusi luonnonmukainen purouoma suunniteltiin nykyisen uoman länsipuolelle maaston alavimpaan kohtaan ja siitä muotoiltiin loivapiirteinen rantaniitty. Maisemakuvallisena lähtökohtana oli säilyttää ranta-alueen avoimuus sekä merenlahdelle avautuvat näkymät. 90-luvulla rakennettu betonisilta ja patorakenne purettiin ja puron yli rakennettiin uusi puistosilta. Rantarakenteen tukimuuria uusittiin ja jatkettiin. Tilkantorin mereen laskevaan luiskaan suunniteltiin uusi istutusalue ja puistoon liittyvään osaan suunniteltiin uusi oleskelualue.

Kestävän ympäristörakentamisen tavoitteisiin liittyi hankkeessa mm. luonnonmukainen vesirakentaminen ja eroosionsuojaus, vesieliöstön elinolosuhteiden parantaminen, puuston säilyttäminen, pintamaiden kierrätys ja niittyjen suosiminen.

Projekti oli vaativa monialahanke, jonka toteuttamiseen tarvittiin monien eri asiantuntijoiden yhteistyötä. Suunnittelun aikana tehtiin yhteistyötä myös Haaganpuron virtavesi- ja vaelluskala-aktivistien kanssa.

Rakentamisen positiivisina vaikutuksina on jo tuotu esiin Haaganpuron kalojen, ainakin taimenten, kolmipiikin ja kuoreiden määrän merkittävä lisääntyminen, äänimaiseman muutos, monimuotoisuuden ja viihtyisyyden lisääntyminen sekä usein toistuvien tulvien väheneminen.

Uoman elpymisen pitkäaikaiset muutokset näkyvät kuitenkin vasta tulevina vuosina. Haaganpuron alajuoksun kunnostaminen on esimerkki Helsingin kaupungin pitkäjänteisestä työstä kaupungin virtavesien kehittämisessä.