Ympäristö-DNA-menetelmillä uutta luontotietoa

Ympäristö-DNA-menetelmät tuovat perinteisten selvitystapojen rinnalle uusia tehokkaita keinoja havaita ja tunnistaa lajeja. Mistä tarkalleen ottaen on kyse? Kokosimme artikkeliimme kysymyksiä vastauksineen.

Mitä ympäristö-DNA (eDNA)-menetelmä tarkoittaa? Mitä se paljastaa luonnosta?

Ympäristö-DNA (eDNA) -menetelmä tarkoittaa DNA-analyysiin perustuvaa tekniikkaa, jonka avulla tutkimusalueelta otetuista näytteistä voidaan tunnistaa yksittäisiä kohdelajeja tai tarvittaessa määrittää jopa satoja eri lajeja. Kerättyä lajitietoa voidaan siten käyttää hyödyksi lajiston sekä ympäristön tilan kartoituksessa ja seurannassa. Lisäksi eDNA-menetelmällä voidaan tutkia lajien populaatiorakennetta ja lajin sisäistä geneettistä vaihtelua. Menetelmä hyödyntää molekyylibiologisia tekniikoita, ja sitä käytetään laajasti esimerkiksi suojeltujen alueiden elinympäristöjen tilan seurannassa.

Miksi menetelmää kehitetään? Missä sitä voi soveltaa?

Ympäristö-DNA-menetelmää kehitetään, koska sen avulla voidaan kerätä tarkkaa ja laajaa luontotietoa kustannustehokkaasti. Menetelmän soveltamisalueita ovat muun muassa makeat vedet, merialueet, maa-alueet ja jopa ilmaan liittyvät tutkimukset. Esimerkkejä soveltamisesta ovat uhanalaisten lajien, kuten viitasammakon ja vuollejokisimpukan, esiintymisen seuranta sekä laajempien ekosysteemien tutkimukset. Menetelmää voidaan hyödyntää sekä paikallisissa että laajamittaisissa ympäristöselvityksissä.

Mitä hyötyä ympäristö-DNA tuo luontotiedon keräämiseen?

Ympäristö-DNA-menetelmä tuo monia hyötyjä ja mahdollisuuksia luontotiedon keräämiseen. Sen avulla voidaan havaita lajeja, joita on vaikea löytää perinteisillä menetelmillä, ja kerätä tietoa nopeammin ja perinteisistä selvityksistä poikkeavina ajankohtina.

Esimerkiksi perinteiseen tapaan, ilta- ja yöaikaan toteutettava viitasammakoiden soidinkuuntelu tulee ajoittaa aina lajin aktiiviseen kutuaikaan, otolliset sääolosuhteet huomioiden. Soidinaika on hyvin lyhyt. Se kestää muutamista päivistä noin kahteen viikkoon, rajoittaen perinteisten selvitysten ajankohtaa. Viitasammakon DNA puolestaan voidaan havaita vedestä vielä useita viikkoja sen jälkeen, kun yksilöitä on ollut vesistössä.

Miksi on tärkeää kehittää uusia menetelmiä luontotiedon hankkimiseen?

On tärkeää kehittää uusia menetelmiä luontotiedon hankkimiseen, jotta perinteisillä menetelmillä kerättävän aineiston rinnalle saadaan lisätietoa. Uudet menetelmät, kuten eDNA, voivat tarjota lajeista riippuen tarkempaa, nopeampaa tai kustannustehokkaampaa tietoa.

Lisäksi luonnon monimuotoisuudesta voidaan saada sellaista uutta tietoa, joka parantaa ekosysteemien tilan kehityksen seurantaa ja turvaa arvokkaiden alueiden suojelua. Uudet menetelmät voivat myös auttaa kohdentamaan suojelutoimia entistä tarkemmin ja laajentaa tietoisuutta vähemmän tunnetuista lajeista ja niiden elinympäristöistä.