Lämpösaarekeilmiö saa helteet tuntumaan tukalilta kaupungeissa

Lämpösaarekeilmiöstä puhutaan, kun alueen lämpötila on ympäristöään lämpimämpi. Usein lämpösaarekeilmiöstä puhuttaessa verrataan kaupunkimaista ja maaseutumaista ympäristöä, mutta ilmiö esiintyy myös kaupungin sisällä korttelitasolla. Kaupungin sisäiseen lämpötilan vaihteluun vaikuttavat tiiveys, pintamateriaalit, tuulisuus, korkeuserot sekä etäisyys kaupunkivihreästä ja vesistöistä. Lämpösaareke voi olla jopa useita asteita ympäristöään lämpimämpi.

Lämpimiä kohteita ovat usein tiiviisti rakennetut alueet, joissa on paljon tummaa vettä läpäisemätöntä pintaa. Päivän aikana auringon tuottama säteilyenergia varastoituu rakennuksiin ja muuhun infraan. Tämä pitää alueen lämpötilat korkeana myös yöaikaan, eivätkä alue ja sen asukkaat pääse toipumaan kuumuudesta kuten ympäröivillä alueilla.

Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vaikutusta lämpösaarekeilmiöön on yhä tärkeämpää tutkia, jotta ilmiön aiheuttamaan lisäkuormitukseen voidaan sopeutua ajoissa. Suomalaisessa rakentamisessa kylmyyteen osataan varautua erinomaisesti, mutta kuumuuden hallinta vaatii vielä kehitystyötä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuolleisuus kasvaa jo vuorokauden keskilämpötilan ylittäessä 15 astetta. Suomessa kesän keskilämpötila on vuosina 1991-2020 ollut Helsingissä yli 16 astetta ja Sodankylässä 13 astetta. Viimeisen 120 vuoden aikana vuoden keskilämpötila Suomessa on kohonnut yli kaksi astetta.

On myös yhä tärkeämpää ymmärtää millaista yhteyttä lämpösaarekeilmiöllä ja alueen segregaationkehityksellä on sekä miten eri sopeutumisen toimenpiteet vaikuttavat tähän yhteyteen.

Haavoittuva väestö ja kuumat alueet keskittyvät tiivisrakenteisiin kasvukeskittymiin

Haavoittuvassa asemassa olevilla on heikommat mahdollisuudet sopeutua kuumuuteen, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta. Tampereella tehtiin haavoittuvuusanalyysi, jonka tavoitteena oli tunnistaa Tampereen kannalta keskeisiä yhteiskunnan haavoittuvuuteen vaikuttavia tekijöitä, kartoittaa haavoittuvuuden ilmentymistä kantakaupungin alueella suhteessa ilmastoriskeihin sekä laatia toimenpide-ehdotuksia haavoittuvuuden huomioonottamiseksi eri toimijoiden työskentelyssä. Haavoittuvien ryhmien sijoittumista verrattiin Tampereen kantakaupungin kuumiin vyöhykkeisiin.

Tampereen haavoittuvuusanalyysissä väestö jaettiin kolmeen ryhmään perustuen haavoittuvuuden tasoon. Lisääntyneen herkkyyden ihmisryhmään kuuluvilla ei ole välttämättä itsellään mahdollisuuksia vaikuttaa oman haavoittuvuutensa säätelyyn. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi iäkkäät ja pitkäaikaissairaat, jotka ovat kuumuuden vaikutuksille erittäin alttiita. Alentuneen sopeutumiskyvyn ihmisryhmään kuuluvien sopeutumisen taso on heikentynyt merkittävästi, eikä heillä ole mahdollisuuksia reagoida ilmastonmuutoksiin nopeasti. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa matalatuloiset, joille esimerkiksi sopeutumisen kannalta tarvittavien viilennyslaitteiden hankkiminen voi olla haastavaa. Kolmantena haavoittuvana ihmisryhmänä tunnistettiin poikkeusoloissa alentuneen sopeutumiskyvyn ihmisryhmät, joilla on lähtökohtaisesti hyvä sopeutumiskyky. Pitkien hellejaksojen myötä myös heihin kohdistuu vaikutuksia. Esimerkiksi pienet asunnot lämpenevät suuria enemmän, minkä seurauksena tavallisesti sopeutumiskykyiset asukkaat voivat kohdata haasteita.

Lämpösaarekeilmiötä ja sosiaalista eriytymistä eli segregaatiota on Suomessa tutkittu vasta vähän. Tampereen haavoittuvuusanalyysin perusteella on kuitenkin havaittavissa yhteyttä haavoittuvan väestön ja kuumien alueiden sijoittumisella. Sekä haavoittuva väestö että kuumat alueet näyttävät keskittyvän tiivisrakenteisiin kasvukeskittymiin. Sekä asiantuntija- että sidosryhmätyöpajojen avulla kaupungille koottiin toimenpide-ehdotukset, joita seuraamalla kaupunki voi vaikuttaa asukkaidensa sopeutumiskyvyn lisäämiseen. Karttatarkasteluiden tuloksien perusteella toimenpiteitä voidaan kohdistaa priorisoidusti alueille, joissa haavoittuvuus ja riski ovat suurimpia.

HSY, 2016. Ilmastolähtöinen sosiaalinen haavoittuvuus pääkaupunkiseudulla. https://www.hsy.fi/globalassets/ilmanlaatu-ja-ilmasto/tiedostot/hsy-ilmastolahtoinen-sosiaalinen-haavoittuvuus_2016.pdf

Ruuhela, R., Votsis, A., Kukkonen, J., Jylhä, K., Kankaanpää, S., Parrels, A. (2020). Temperature-Related Mortality in Helsinki Compared to Its Surrounding Region Over Two Decades, with Special Emphasis on Intensive Heatwaves. Atmosphere. 2021, 12, 46. https://doi.org/10.3390/atmos12010046

Tampereen kaupunki, (2022) Tampereen kantakaupungin lämpösaarekeilmiö. https://www.tampere.fi/sites/default/files/2023-02/yk051_L%C3%A4mp%C3%B6saarekeilmi%C3%B6_11.11.2022__0.pdf4

Ilmatieteenlaitoksen kesätilastot https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kesatilastot