Søren Brøndum, Lars Ostenfeld Riemann

31. tammikuuta 2022

Matalahiilinen talo nousee datan pohjalta

Globaali rakennusteollisuus on ennennäkemättömässä kasvussa. Sen tuoma hiilidioksidipäästöjen lisäys vaarantaa maailmanlaajuiset ilmastotavoitteet. Ala voi vihertyä rakennusmateriaalien hiilidatan asianmukaisella käytöllä.

facebook linkedin twitter
YK:n mukaan maailman rakennusten kokonaismäärän odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavien 40 vuoden aikana Rakennettu pinta-ala kasvaa 235 miljardista neliömetristä vuonna 2016 aina 465 miljardiin neliömetriin vuonna 2060.
Tämä rakentamisen massiivinen vauhti huolettaa asiantuntijoita. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) mukaan meillä on varaa tuottaa vain 400 gigatonnia lisää CO2-päästöjä ennen kuin 1,5 asteen lämpenemisen hiilidioksidibudjetti täyttyy. Nykyisillä käytännöillä uusien rakennusten rakentaminen vie noin kolmasosan tästä reservistä vuoteen 2060 mennessä, eli 118 gigatonnia hiilidioksidia, pelkästään rakennuksiin sitoutuneena hiilidioksidina.
Yksi tärkeä osa ratkaisua on alan asiantuntijoiden mukaan entistä luotettavampi data rakennusmateriaalien päästöjen mittauksessa:
”Rakennusten hiilijalanjäljen dokumentointi tulee lisääntymään tulevina vuosina, mikä edellyttää entistä tarkemman datan saamista rakennustarvikkeiden valmistajilta”, sanoo Søren Brøndum, Rambollin Buildings -liiketoiminta-alueen toimitusjohtaja.
”Aluksi meidän on käsiteltävä CO2-vaikutuksiltaan suurimmat rakennusmateriaalit. Jopa erittäin suurissa projekteissa, joissa käytetään tuhansia erilaisia materiaaleja, ehkä vain 50 materiaalia, kuten sementti, teräs ja lasi, vastaavat 90–95 prosentista hankkeen hiilivaikutuksesta.”
Mutta ilman tarkkaa dataa suunnittelijat voivat nojata vain yleisiin arvioihin. Tämä voi hidastaa muutosta, vaikka tuore Rambollin raportti, jonka tilaajana on kolme teollisuudenalan järjestöä (tanskaksi), osoitti, että luokkansa parhaiden materiaalien käyttö voisi vähentää sitoutuneen hiilen määrää uusissa rakennuksissa jopa 30 prosenttia.
Kaikki tiilet eivät ole samanlaisia
Suunnitteluvaiheessa arkkitehdit selvittävät tuotteiden tuotannossa tapahtuvia hiilipäästöjä esimerkiksi tiilen, sementin tai teräsrunkojen osalta.
Näistä saatava data on hyvin yleistä, mikä tarkoittaa, että hiilidioksidipäästö perustuu tietokantoihin, kuten saksalaiseen Ökobauhun.
Käytännössä esimerkiksi tiilen hiilidioksidipäästö voi vaihdella suuresti riippuen sen tuottajasta, siinä käytetyn raaka-aineen lajista, kuljetustavasta ja siitä, käytetäänkö tuotannossa fossiilisia polttoaineita tai uusiutuvaa energiaa.

Ympäristötuoteselosteille on lisää kysyntää, mutta tarvitsemme myös uusia materiaaleja, joilla on alhainen CO2-vaikutus, kuten clt-puutavara. Data yksin ei riitä, tarvitsemme myös uusia innovaatiota materiaalien käytössä

SØREN BRØNDUM
TOIMITUSJOHTAJA, BUILDINGS, RAMBOLL
Parempi vaihtoehto on käyttää materiaaleja, joiden tarkka hiilivaikutus on laskettu ympäristötuoteselosteessa (Environmental Product Declaration, EPD). Jokainen EPD maksaa 7 000–10 000 euroa, joten hinta on ollut sen käytön esteenä. Tämä voi muuttua nopeasti, kun valmistajilla on uusia taloudellisia kannusteita.
”Valmistajat, jotka dokumentoivat tuotteensa, ovat kestävämpiä ja saavat kilpailullista etua”, sanoo johtaja Lars Riemann, Ramboll Buildings.
”Otetaan esimerkiksi hiilivoimalla toimiva tehdas Puolassa ja vesivoimalla toimiva tehdas Norjassa. Molemmat tuottavat raudoitusterästä, mutta päästöt puolalaisella tehtaalla ovat kaksinkertaiset norjalaiseen verrattuna. Mikäli hinta on muuten vertailukelpoinen, norjalainen tuottaja on vahvemmassa asemassa”, hän selittää.
Politiikka on asettamassa raja-arvon sitoutuneelle hiilidioksidille
Tätä kehitystä vauhdittavat rakennusteollisuuden päästöjen hillitsemiseksi annetut uudet määräykset.
Tanskan hallitus hyväksyi äskettäin lainsäädännön, joka asettaa kovan rajan uusiin rakennuksiin sitoutuneelle hiilidioksidille, ja muut Euroopan maat ovat tehneet vastaavia aloitteita. Myös Euroopan unioni harkitsee lainsäädäntöä, joka tekee hiilen jäljittämisestä pakollista.
Rakennusmateriaalipyramidi näyttää erilaisten rakennusmateriaalien suhteellisen hiilijalanjäljen käyttämällä pohjoismaista EDP:tä. Joissakin rakennusmateriaaleissa, kuten ristiinlaminoidussa clt-puutavarassa, hiilijalanjälki on negatiivinen, koska hiili sitoutuu puuhun niiden kasvaessa. Vuorovaikutteinen versio on saatavana verkossa osoitteessa https://materialepyramiden.dk/. (Lähde: Tanskan kuninkaallinen akatemia)
”Siitä hetkestä alkaen, jolloin uudet rakennussäännöt astuvat voimaan, kaikkien suunnittelijoiden tulee työskennellä hiilibudjetin kanssa ja seurata materiaalien hiilijalanjälkeä. Aluksi budjetissa pysyminen saattaa tuoda vaikeuksia, mutta kun kattoarvo alenee jatkuvasti, suunnittelijoilla on kannusteita käyttää matalahiilisiä materiaaleja,” Lars Riemann kertoo.
Seuraava raja on kiertotalous
Datan tukeman rakentamisen suuntauksen odotetaan laajenevan maailmanlaajuisesti, erityisesti kun kestävään kehitykseen suuntautunut sääntely, kuten EU-taksonomia muodostuu tärkeäksi ajuriksi teollisuudenalalle.
“Seuraavat suuret teemat ovat todennäköisesti resurssihallinta, kiertotalous ja kierrätys,” Søren Brøndum kertoo. “Uuden EU:n taksonomia-asetuksen mukaan uusien rakennusten tulee sisältää 30 prosenttia kierrätettyä materiaalia, jotta ne luokitellaan EU:n vihreää siirtymää edistäviksi. Tämä vie teollisuutta kohti hiilivaikutuksen dokumentointia.”
“Ympäristötuoteselosteille on olemassa lisää kysyntää, mutta tarvitsemme myös uusia materiaaleja, joilla on alhainen CO2-vaikutus, kuten clt-puutavaralla. Data yksin ei riitä, tarvitsemme myös uusia innovaatiota materiaalien käytössä,” Søren Brøndum sanoo.
Ota yhteyttä tämän artikkelin kirjoittajaan sähköpostilla Anders Brønd Christensen.

Haluatko tietää lisää?

  • Søren Brøndum

    Managing Director, Ramboll Buildings

    +45 51 61 62 53

  • Lars Riemann

    Executive Director, Buildings

    +45 51 61 68 97